julkaisut_kuva

Pesukarhujen (Nyctereutes procyonoides) käyttäytymisen plastisuus tarjoaa uusia näkemyksiä kaupunkien luonnonsuojeluun Shanghain metropolialueella Kiinassa

julkaisut

kirjoittaneet: Yihan Wang1, Qianqian Zhao1, Lishan Tang2, Weiming Lin1, Zhuojin Zhang3, Yixin Diao1, Yue Weng1, Bojian Gu1, Yidi Feng4, Qing Zhao

Pesukarhujen (Nyctereutes procyonoides) käyttäytymisen plastisuus tarjoaa uusia näkemyksiä kaupunkien luonnonsuojeluun Shanghain metropolialueella Kiinassa

kirjoittaneet: Yihan Wang1, Qianqian Zhao1, Lishan Tang2, Weiming Lin1, Zhuojin Zhang3, Yixin Diao1, Yue Weng1, Bojian Gu1, Yidi Feng4, Qing Zhao

Laji (lepakko):pesukarhukoirat

Abstrakti:

Kaupungistumisen altistaessa villieläimet uusille haastaville olosuhteille ja ympäristöpaineille, lajeja, joilla on korkea käyttäytymisplastisuus, pidetään potentiaalisesti kyvykkäinä asuttamaan ja sopeutumaan kaupunkiympäristöihin. Kaupunki- ja esikaupunkialueilla elävien populaatioiden käyttäytymisen erot asettavat kuitenkin ennennäkemättömiä haasteita perinteisille luonnonsuojelumenetelmille, jotka usein eivät ota huomioon lajin tarpeita tai lievennä ihmisen ja luonnonvaraisten eläinten välistä konfliktia, joka johtuu lajien käyttäytymisen muutoksista ihmisen voimakkaan puuttumisen seurauksena. Tässä tutkimuksessa tutkimme supikoirien (Nyctereutes procyonoides) elinpiirin, ruokavalion, aktiivisuuden, liikkumisen ja ruokavalion eroja asuinalueiden ja metsäpuistojen välillä Shanghaissa, Kiinassa. Käyttämällä 22 yksilön GPS-paikannustietoja havaitsimme, että supikoirien elinpiiri asuinalueilla (10,4 ± 8,8 ha) oli 91,26 % pienempi kuin metsäpuistojen (119,6 ± 135,4 ha). Havaitsimme myös, että asuinalueilla elävillä pesukarhuilla oli merkittävästi alhaisemmat yölliset liikkumisnopeudet (134,55 ± 50,68 m/h) verrattuna metsäpuistojen vastineisiinsa (263,22 ± 84,972 m/h). 528 ulostenäytteen analyysi osoitti merkittävästi suuremman ihmisravinnosta peräisin olevien ainesosien saannin asuinalueilla (χ2 = 4,691, P = 0,026), mikä osoittaa, että kaupunkien supikoirien ravinnonetsintästrategiat eroavat metsäpuistojen populaatiosta asuinalueilla esiintyvän poisheitetyn ihmisruoan, kissanruoan ja märän jätteen vuoksi. Tulosten perusteella ehdotamme yhteisöpohjaista riistanhoitostrategiaa ja ehdotamme asuinalueiden nykyisen suunnittelun muuttamista. Tuloksemme korostavat nisäkkäiden käyttäytymistutkimusten merkitystä kaupunkien luonnon monimuotoisuuden hallinnassa ja tarjoavat tieteellisen perustan ihmisten ja villieläinten välisten konfliktien lieventämiselle kaupunkiympäristöissä tutkimusalueellamme ja sen ulkopuolella.