Päiväkirja:Makean veden biologia, 64(6), s. 1183–1195.
Laji (lintu):Metsähanhi (Anser fabalis), pikkuhanhi (Anser erythropus)
Abstrakti:
Ihmisen aiheuttamien ympäristömuutosten kiihtyvä vauhti on merkittävä haaste luonnonvaraisille eläimille. Villieläinten kyvyllä sopeutua ympäristömuutoksiin on merkittäviä seurauksia niiden kuntoon, selviytymiseen ja lisääntymiseen. Käyttäytymisen joustavuus, käyttäytymisen välitön mukautuminen ympäristön vaihteluun, voi olla erityisen tärkeää ihmisen aiheuttamien muutosten selviytymisessä. Tämän tutkimuksen päätavoitteena oli määrittää kahden talvehtivan hanhilajin (metsähanhi Anser fabalis ja pikkuvalkohanhi Anser erythropus) vaste huonoihin elinympäristöolosuhteisiin populaatiotasolla tutkimalla ravinnonhakukäyttäytymistä. Lisäksi testasimme, voiko käyttäytymisen plastisuus muuttaa trofista lokeroa. Karakterisoimme hanhien ravinnonhakukäyttäytymistä ja laskimme hanhien päivittäisen kotialueen (HR) käyttämällä GPS-seurantatietoja. Laskimme standardiellipsien pinta-alat määrittääksemme lokeron leveyden käyttämällä yksittäisten hanhien δ13C- ja δ15N-arvoja. Yhdistimme käyttäytymisen plastisuuden elinympäristön laatuun ANCOVA-mallien (kovarianssianalyysi) avulla. Testasimme myös standardiellipsien pinta-alojen ja HR:n välistä korrelaatiota ANCOVA-mallin avulla. Havaitsimme merkittäviä eroja hanhien ravinnonetsintäkäyttäytymisessä vuosittain niiden päivittäisellä ravinnonetsintäalueella, matkan pituudella ja nopeudella sekä kääntymiskulmalla. Tarkemmin sanottuna linnut lisäsivät ravinnonetsintäaluettaan tyydyttääkseen päivittäisen energiantarpeensa huonojen elinympäristöolosuhteiden vuoksi. Ne lensivät mutkittelevammin ja matkustivat päivittäin nopeammin ja pidempiä matkoja. Uhanalaisen valkoposkihanhen kohdalla kaikki käyttäytymismuuttujat olivat yhteydessä elinympäristön laatuun. Metsähanhella vain HR ja kääntymiskulma korreloivat elinympäristön laadun kanssa. Linnuilla, erityisesti valkoposkihanhella, on saattanut olla korkeampi trofia-asema huonoissa olosuhteissa. Tuloksemme osoittavat, että talvehtivilla hanhilla oli korkea käyttäytymisen plastisuus. Aktiivisempi ravinnonetsintäkäyttäytyminen huonoissa elinympäristöolosuhteissa ei kuitenkaan johtanut laajempaan trofialokeroon. Elinympäristön saatavuus voi olla vastuussa ravinnonetsintäHR:n ja isotooppilokeron erilaisista vasteista ihmisen aiheuttamiin ympäristömuutoksiin. Siksi luonnollisten hydrologisten järjestelmien ylläpitäminen kriittisenä aikana (eli syys-marraskuussa) laadukkaiden ravinnonlähteiden saatavuuden varmistamiseksi on keskeistä hanhipopulaatioiden tulevaisuudelle Itä-Aasian ja Australasian muuttoreitillä.
JULKAISU SAATAVILLA OSOITTEESSA:
https://doi.org/10.1111/fwb.13294
