Kahden taantuvan itäaasialaisen vesilintulajin monitasoinen elinympäristövalinta niiden keskeisellä kevätlevähdysalueella.

Päiväkirja:Ekologiset indikaattorit, 87, s. 127–135.

Laji (lintu):Isovalkoposkihanhi (Anser albifrons), tundranmetsähanhi (Anser serrirostris)

Abstrakti:

Eläimet reagoivat ympäristöönsä useilla eri alueellisilla mittakaavoilla, jotka kukin vaativat erilaisia ​​suojelutoimenpiteitä. Vesilinnut ovat keskeisiä bioindikaattoreita maailmanlaajuisesti uhanalaisille kosteikkoekosysteemeille, mutta niiden monitasoisia elinympäristön valintamekanismeja on tutkittu harvoin. Käyttämällä satelliittiseurantadataa ja maksimaalisen entropian mallinnusta tutkimme kahden taantuvan vesilintulajin, valkoposkihanhen (Anser Albifrons) ja tundrametsähanhen (A. serrirostris), elinympäristön valintaa kolmella eri alueellisella mittakavalla: maisemamittakaava (30, 40, 50 km), ravinnonetsintä (10, 15, 20 km) ja yöpymismittakaava (1, 3, 5 km). Oletimme, että maisemamittakaavan elinympäristön valinta perustui pääasiassa suhteellisen karkeisiin maisemamittareihin, kun taas ravinnonetsintä- ja yöpymismittakaavan elinympäristön valinnassa otettiin huomioon yksityiskohtaisemmat maisemapiirteet. Havaitsimme, että molemmat vesilintulajit suosivat alueita, joilla oli suurempi kosteikkojen ja vesistöjen osuus maisematasolla, hajanaisten viljelysmaiden ympäröimiä vesistöjä ruokailutasolla ja hyvin yhteydessä olevia kosteikkoja ja keskikokoisia vesistöjä yöpymisasteikolla. Näiden kahden lajin elinympäristön valinnassa havaittiin merkittävin ero maisema- ja ruokailutasolla; yöpymisasteikolla tekijät olivat samankaltaisia. Ehdotamme, että suojelutoimien tulisi keskittyä vesistöjen ja kosteikkojen aggregaation ja kytkeytyneisyyden parantamiseen sekä vähemmän aggregoituneiden viljelysmaiden kehittämiseen ympäröivissä maissa. Lähestymistapamme voisi ohjata vesilintujen suojelukäytäntöjä ja kosteikkojen hoitoa tarjoamalla tehokkaita toimenpiteitä elinympäristön laadun parantamiseksi ihmisen aiheuttamien ympäristömuutosten edessä.